Lapinrauniot

Pienessä Vahtisaaressa, Syrjäsaaressa, Hoikansaaressa ja Linjasaaressa on kussakin varhaismetallikautinen (1900 eaa. - 300) hautaröykkiö. Röykkiöihin hautaaminen oli tuolloin yleistä Skandinaviassa. Suomessa tapa omaksuttiin ensin rannikolla, josta se sitten levisi sisämaahan. Hautaröykkiöistä käytetään sisämaassa nimitystä lapinraunio, ja rannikolla niitä kutsutaan hiidenkiukaiksi.

Karussa mäntymetsässä on osin jäkälän peittämä kiviröykkiö. Muodostelma on matala ja pitkänomainen.

Lapinraunioiden pyöreät muodot erottuvat nykyään epäselvästi maastossa. Lapinraunio on matala (alle 50 cm) ja soikea kivikasa, jonka päällyksenä on usein sammalverhoilu. Röykkiö on ladottu pyöreistä kivistä, ja se on halkaisijaltaan 3 - 10 metriä. Röykkiö peittää vainajan, joka haudattiin maan päälle joko poltettuna tai polttamattomana. Vainajaa on kunnioitettu sijoittamalla hauta rantakalliolle, josta on hyvä näkyvyys järvelle.