Helvetinjärven historia 

Saloseudun elämää

Metsätöitä

Suojeltu nähtävyys

Helvetinjärven nimen alkuperä

Saloseudun elämää

Helvetinjärven kansallispuiston alue on aina ollut harvaan asuttua saloseutua. Laihan leivän jatketta haettiin metsästyksestä, kalastuksesta ja marjojen keräilystä. Karja laidunsi metsissä. Myös tervanpolttoa harjoitettiin, ja muistona siitä alueelta löytyy vielä vanhoja tervahautojen pohjia. Sydänmaalta oli pitkä matka ihmisten ilmoille. Talvisin kuljettiin hiihtämällä, kesäisin kävellen. Pitkien järvien molemmissa päissä pidettiin veneitä kulkijoiden käyttöön.

Metsätöitä

Alueen metsien talouskäyttö alkoi jo 1800-luvulla. Haukkajoki ja järvijonot toimivat puutavaran uittoväylinä. Metsä- ja uittomiesten työmaakulkua helpottamaan rakennettiin alueelle ensimmäiset polkupyörätiet 1930-luvulla. Parikymmentä vuotta myöhemmin tehtiin ensimmäiset metsätiet. Valtaosa kansallispuiston metsistä on entisiä talousmetsiä: taimikoita ja nuoria metsiä on eniten puiston keskiosissa.

Suojeltu nähtävyys

Vanha mustavalkokuva. Kallioinen järvenranta ja rannassa soutuveneitä.Alueen ainutlaatuisen maiseman ja luonnon säilyttämiseksi Metsähallitus perusti alueelle neljä luonnonhoitometsää. Ensimmäisenä suojeltiin Helvetinkolun alue 1950-luvulla, seuraavaksi Haukkajärven rannat 1960-luvulla.

Helvetinkolu on ollut tunnettu matkailunähtävyys jo 1800-luvulta lähtien. Ison Helvetinjärven ja Helvetinkolun maisemia ovat ihailleet useat kuuluisat taidemaalarit ja kirjailijat kuten A. Gallen-Kallela ja J.L. Runeberg. Gallen-Kallela retkeili 1890-luvun alussa Helvetinkolulla taiteilijaystävänsä Louis Sparren kanssa. Sparre kirjoitti retkestä Nuoren Suomen Joulualbumiin vuonna 1891 surumielisen tarinan Muisto Helvetinjärveltä. Molemmat ikuistivat teoksiinsa seudun ihmisiä ja maisemia: Sparren öljymaalaus Päivällinen on tuokiokuva Rimmin torpan ateriahetkestä. Gallen-Kallela luonnosteli useita henkilötutkielmia, mm. lyijykynä- ja tussipiirustukset Rimmin torpan ja Kuusimäen torpan tytöistä sekä  Rimmin vanhasta vaarista nukkumassa aitan sillalla.

Myös säveltäjiä vieraili seudulla: kesäkuussa 1908 Oskar Merikanto innoittui kesäisestä ukonilmasta ja sävelsi Koverojärven Kuivajärven talon vieraskirjaan lyhyen kappaleen. Kappale sai myöhemmin nimen Koveron sävel. (Lähde: Poroila, Heikki: Oskar Merikannon sävellykset. Suomen musiikkikirjastoyhdistys. Helsinki 1994.)

Ruoveteläisnuorisolla oli tapana kokoontua Helvetinkolulle rukoussunnuntaisin pakoon tanssitonta vapaapäivää. Rukoussunnuntaita vietetään viidentenä sunnuntaina pääsiäisen jälkeen. Nimi juontaa Rooman seurakunnan rukouskulkueisiin 300-luvulle, jolloin kristilliset kulkueet korvasivat pelloille suunnatut pakanalliset kulkueet. Keväiset kulkueet kulkivat pelloilla rukoillen ja pyytäen näin siunausta tulevalle sadolle. Rukoussunnuntain tanssikielto purettiin 1960-luvulla. Visuveden nuorisoseura rakensi 1920-luvulla Helvetinkolulle päivätuvan, jonka seinät tarjoavat suojan kävijöille vielä tänäkin päivänä.

Helvetinjärven nimen alkuperä

Vanha tarina kertoo, että Ruokkeen isäntä otti omin luvin Sipilän merrasta hauen. Siitä sukeutui kiivas taistelu, jota käytiin niin sanoin kuin aseinkin. Kahakan jälkeen Sipilän noita tuhisi Ruokkeen äijälle: "Tästä Helvetinjärvestä ei tule haukia niin kauan kuin minun kynteni ovat pehmeät." Näin tapahtuikin, ja vasta aikojen kuluttua kävi hauki seuraavan kerran kenenkään pyydykseen.

 

Lisätietoja Helvetinjärven kansallispuistosta

  • Perustettu 1982
  • Pinta-ala 50 km²

Helvetinjärven kansallispuiston piirretty tunnus. Soikeassa tunnuksessa on kuvattu Helvetinkolu, auringonlasku ja järvi. Tunnuksen ulkoreunoilla kiertää teksti: Helvetinjärvi kansallispuisto nationalpark.

Helvetinjärven kansallispuiston tunnus on Helvetinkolu.