Riippumatto on mainio vaihtoehto teltalle puustoisilla alueilla
Usein on helpompi löytää kaksi sopivaa puuta, joihin kiinnittää riippumatto, kuin tarpeeksi tasainen paikka teltalle. Riippuessa eivät kävyt ja juuret paina selkää, eikä maaperän kosteudesta, myyristä tai muista mönkijöistä koidu harmia. Riippumatossa on erityisen mukava makoilla kesäisenä yönä avoimen taivaan alla ja katsella tähtiä, mutta oikeilla varusteilla siitä saa toimivan majoitteen myös syksyn sateisiin ja talven paukkupakkasiin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että pelkkään riippumattoon turvautuminen vähäpuustoisilla tunturialueilla on turvallisuusriski.
Mikäli luonnonsuojelualueella leiriytyminen tai telttailu on sallittua vain sitä varten osoitetuilla paikoilla, koskee määräys myös puutelttoja, yöpymistä riippumatossa sekä yöpymistä pelkässä makuupussissa makuualustalla. Sen sijaan tilapäinen päivälepäily riippumatossa ja makuupussissa on luonnonsuojelualueilla sallittua kaikkialla missä liikkuminenkin.
Mukavasti riippumatossa
Usein luullaan, että riippumatto on epämukava nukkua. Yleinen virhe onkin asettua mattoon suoraan keskilinjan suuntaisesti, jolloin jalat nousevat ylös ja selkä vääntyy mutkalle. Kääntymällä hieman keskilinjaan nähden viistottain asennosta saa paljon suoremman ja ergonomisemman. Olkapäähän tai polvitaipeeseen voi myös kohdistua puristusta jos maton ripustaa liian kireälle tai löysälle. Sopiva kireys saadaan kiinnittämällä maton köydet noin 30 asteen kulmaan. Kokeilemalla löydät oman mukavuusalueesi.
Myös riippumaton koko vaikuttaa: mitä pidempi matto, sen mukavampi se on. Hyvänä sääntönä voi pitää, että matto on vähintään metrin pidempi kuin käyttäjänsä. Yleinen mattojen pituus on noin 3–3,5 metriä. Maton leveys lisää myös mukavuutta, mutta ei niin paljon kuin pituus.
Ripustaminen
Maton voi ripustaa puuhun lukuisilla eri tavoilla. Yksinkertaisin on kaksin kerroin taitettu köysi, joka kiepautetaan puun ympäri ja pujotetaan itsensä läpi. Köydessä on usein muutamia solmuja, joihin laitetulla koukulla haetaan ripustuksille sopiva kulma. Paljas köysi kuitenkin painaa puuhun nopeasti ikävät jäljet. Vastuullinen retkeilijä käyttääkin aina puuystävällisiä, suojattuja köysiä tai köysien päihin lisättäviä "puunhalaajia" – yleensä tuuman (n. 2,5 cm) levyisiä remmejä, joiden molemmissa päissä on ommeltu silmukka. Ne eivät paina puuhun jälkiä.
Köydet tai remmit voi kiinnittää mattoon esimerkiksi teräksisellä koukulla tai kiipeilykäyttöön tarkoitetulla sulkurenkaalla.
Matto ripustetaan noin istumakorkeudelle. Puun rungon kiinnityspisteen korkeuden määrittelee puiden välinen etäisyys. Jos etäisyys on liian suuri, on köysiä vaikea yltää ripustamaan tarpeeksi ylös. Sopiva etäisyys löytyy vaikkapa askelilla mittaamalla. Maton ja oman askeleen pituudesta riippuen 4–6 askelta on usein hyvä etäisyys. Ennen ripustamista on vielä hyvä tarkistaa kiinnityspuun kunto ja ympäristö. Laho puu tai yläpuolella roikkuva kuollut oksa voi etenkin tuulisella ilmalla aiheuttaa ikävää vahinkoa.
Olosuhteilta suojautuminen
Koska matossa riiputaan ilmassa, on tärkeintä suojautua maton alta tunkeutuvalta kylmyydeltä ja tuulelta. Siihen ei pelkkä makuupussi yleensä riitä, sillä selän alla pussin täyte painuu kasaan ja sen eristävyys on heikko. Riippumatossa viima voikin tuntua selässä jo alle 20 asteen lämpötiloissa. Solumuovi- tai ilmapatja on varsinkin aloittelevalle harrastajalle varma valinta. Edistyneempi vaihtoehto on aluspeite. Se on eräänlainen toinen makuupussi, joka ripustetaan maton alle.
Sateelta ja tuulelta suojaudutaan laavukankaalla. Yleisimmät mallit ovat neliskulmainen ja kuusikulmainen. Erityisesti riippumatoille suunnitelluissa talvimallisissa laavukankaissa on päädyissä ylimääräiset liepeet, jotka voi kääntää oviksi. Näin saadaan lisäsuojaa tuulella ja sateella.
Kesällä hyönteiset pysyvät loitolla mattoon kiinnitetyllä tai sen yli pujotetulla hyttysverkolla.