Metsähallitus maksaa sadan euron löytöpalkkion Pohjois-Suomessa ilmoitetusta maakotkan pesästä, joka ei ole sillä ennestään tiedossa. Poronhoitoalueella löytöpalkkio maksetaan myös uudesta merikotkan pesästä.
Ilmoituksesta tulee käydä ilmi ilmoituksen tekijän nimi ja yhteystiedot, pesän koordinaatit, paikannimi ja kunta. Metsähallitus tarkastaa pesät ennen palkkion maksamista.
Lähes kaikissa tunnetuissa, Metsähallituksen hallinnoimilla mailla sijaitsevissa kotkanpesissä on numeroitu pesäkyltti, mutta myös muutama tunnettu pesä on ilman kylttiä.
”Kotkan pesäksi arvioidut pesät, joissa ei ole kylttiä, kannattaa aina ilmoittaa. Metsähallituksessa tarkistetaan tietokannasta, onko pesä ennestään tuntematon”, kertoo Metsähallituksen palveluomistaja Stefan Siivonen.
Pesistä pyydetään ilmoittamaan sähköpostilla osoitteeseen stefan.siivonen(at)metsa.fi.
Pesäpaikkojen tunteminen on kotkien suojelutyön perusta
Maakotka ja poronhoitoalueella merikotka ovat Metsähallitukselle erityisvastuulajeja, joiden seurannasta se Suomessa vastaa. Suojelutyön pohja on, että pesäpaikat tunnetaan. Seurannan onnistumisessa vapaaehtoisilla on suuri merkitys.
Metsähallituksen henkilökunta ja vapaaehtoiset pesätarkastajat löytävät vuosittain kymmeniä uusia pesiä. Tämän lisäksi löytöpalkkioita maksetaan vuosittain noin 20–30 ilmoitetusta, entuudestaan tuntemattomasta maa- ja merikotkan pesästä.
Vuodesta 2012 lähtien löytöpalkkio on maksettu kaikkiaan noin 230 ilmoitetusta maa- ja merikotkan pesästä. Kotkien pesätilanteen tunteminen vaatii pitkäkestoista työtä.
”Tunnettuja pesiä putoaa puusta ja kotkat rakentelevat uusia pesiä. Pesien sijainnista perillä pysyminen on jatkuvaa työtä, jotta käytettävissämme on ajantasaista tietoa”, Stefan Siivonen kertoo.
Metsähallitus vastaa myös maakotkien porotaloudelle aiheuttamien vahinkojen reviiriperusteisen korvausjärjestelmän vaatimista töistä. Paliskunnat saavat vuosittain korvauksen sen mukaan, kuinka paljon sen alueella on asuttuja maakotkareviirejä.
”Päivittyvä pesätieto on oleellista myös korvausjärjestelmän toimivuuden kannalta”, Siivonen summaa.
Tyypillisesti maakotkan pesä sijaitsee metsäalueilla, jotka ovat syrjäisiä ja joilla on aukeaa tilaa saalistukseen. Pesäpuu on yleensä vanha mänty, mutta tarpeen tullen myös kuusi, haapa, jopa koivu ja tunturialueilla kallionkieleke käyvät pesän alustana. Pesä voi olla käytössä vuosikymmeniä.